Heti opiskelujen jatkumisen myötä loppui tämän rouvan hikiliikunnat. Olen niin tyytymätön itseeni! Mutta kertakaikkiaan aika on kortilla.... Säälittävää rutinaa, mutta minkäs teet. Kun jostain on pitänyt tinkiä niin omasta ajasta. Onhan tuo tentteihin pänttääminenkin omaa aikaa, mutta se tapahtuu tuolilla istuen. Nyt syysloman alettua, olen salaa haaveillut tuosta liikunnallisesta omasta ajasta. Eilen kävin peräti jo yksin rivakalla kävelylenkillä. Tekihän se jo hyvää, pirteässä syysilmassa sai mukavasti happea. Olen huomannut, että keskivartalon lihakseni ovat huonossa kunnossa. Selkäni on muutenkin skolioosin vaivaama, joten olisi erittäin tärkeää pitää selkä- ja vatsalihakset hyvässä tasapainoisessa kunnossa. Huonokuntoiset lihakset ilmenee varsinkin siinä, että pitkään istuessa tuntuu kuin oikeanpuolen kylkiluiden alle luiskahtaisi möltti tavaraa. Aika epäselvästi ilmaistu, mutta sitä on hankala muulla tavoinkaan ilmaista. Tiedän vaan, että syynä huonossa kunnossa olevat lihakset.

Pystyisin kyllä ihan olohuoneen matolla vääntämään vatsalihasharjoituksia ja muuta lihaskuntoharjoittelua. Tämä on sen vuoksi ihan psykologista saamattomuutta. Selätin-kapistuskin tuolla olisi! Joten voisin nyt lopettaa valituksen ja mennä tuonne ähkimään. Jos en huomenna kirjoita uutta intoa puhkuen jotain jutun tynkää niin sitten olen luistanut siitä ähkimisestä ja olen lannistunut.... Katsotaan miten käy! =)

Eilen kävääsin kolmannen kerran viikon sisään juoksulenkillä! Jihuu!!!  Kun koko heinäkuu meni juoksulenkkien osalta ihan plörinöiksi, olen niin iloinen tästä. Matkaksi on vakiintunut noin 4.8km pituinen matka, josta suurin osa kuntopoluilla. Seuraavan hölkyttelyn tahtoisin venyttää vähän pidemmäksi.

Aloitin myös vatsalihasten jumppaamisen. 50 vatsalihastoistoa ja kaksi vajaan minuutin lankkua. Tuosta innostuneena bongasin viiden kilon käsipainoni kirjahyllyn päältä, puhalsin pölyt päältä ja pumppailin pikkuriikkisiä hauiksiani. Muistelin myös allijumpan liikkeitä. Eipä tuo nyt hääppöistä jumppaa ollut jos himokuntosaliharrastaja olisi ollut seuraamassa. En ole kuitenkaan tehnyt minkäänlaista painojen nostelua yli vuoteen, joten me like! =) Onneksi muskelimieheni oli vielä punttisalitouhuissaan poissa kotoa, joten sain rauhassa näperrellä omiani... Tavoitteena olisi nyt edes tehdä tuo pienimuotoinen vatsalihasjumppa joka päivä. Vatsani näyttää edelleen siltä kuin olisin raskaana vaikka kuopuksen syntymästä on jo kaksi vuotta. On aikakin tehdä jotain!

Juoksulenkkini ovat olleet niukassa. Erittäin harmillista! En sitten saanutkaan itseäni niskasta kiinni... Olen kyllä kävellyt päivittäin useita kilometrejä, mutta kärrytellen se on ollut aika hidastempoista ja pysähtelevää. Leikkipuisto välissä, kaupassa käynti, koiran pissatus jne. Päivään pitäisi mahduttaa niin paljon asioita ja äitinä sitten joustan omista menoistani ja hetkistäni. Syöminenkin on ollut sitä sun tätä ja herkuttelupäiviä on viikkoihin mahtunut useampi kuin yksi viikossa... Huoh...

Oli se sitten herkkua kropalle kun kolmen viikon juoksutauon jälkeen revin itseni lenkille ja suurimman osan hölkyttelin ja sain ihanasti hien pintaan. Puhelimen ja juutuupin sijasta nappasin vanhan mp3-soittimen ja latasin muutaman itseäni miellyttävän piisin. Kyllä oli helppoa kun sai koko matkan kuunnella hyvää musiikkia sen sijaan, että olisin vähän väliä hidastanut tahtia ja napannut kännykkää käteen etsien parempaa piisiä tai odottaen, että ärsyttävä latausrinkula lakkaisi pyörimästä ja olisi taas kuuluvuutta. Näin on ollut edelliset juoksulenkit. Pienestä on nautinto kiinni, mutta niin se vain menee.

Olen haaveillen selannut netistä paikallisen liikuntakeskus Pulssin ohjattuja tunteja. Lompakossa odottaisi salikortti ladattuna kymmenellä käyntikerralla rakkaan mieheni toimesta. Vatsa-pakara-jumppa olisi minun kroppani rasvan sijaintia ajatellen oivaa ähkinää. Viime tiistaina aioin tätä testata, mutta löysinkin itseni asuntomessuilta. Näin se ajanhallintani ja suunnitelmista kiinni pitäminen vaan sujuu.... Tuli löntysteltyä viisi kilometriä ja ravattua edestakaisin messutalojen ahtaita portaita. Sain kuitenkin pidettyä jostain terveellisen elämän syrjästä kiinni ja ostin jäätelöt vain lapsille.

Ostin viikko sitten uudet juoksukengät. Intersportin loppuunmyynnistä erittäin erottuvat neonkeltaiset asicset. En ensimmäisellä ostoskierroksella vielä tohtinut niitä ostaa vaan kävin kilpailevassa supersportissa testaamassa myös kaikki vaihtoehdot. Olin vaan turhan myöhään asialla kun suurimmaksi osaksi olivat koot menneet... Olin jostain syystä kuvitellut, että en tarvitse popottimissani pronaatiotukea, mutta olin väärässä. Intersportin laiskanoloinen niskatöyhtötyyppi innostui sen verran palvelemaan, että pyysi minut seisomaan sen ihmelaitteen päälle, joka tällaiset pronaatiojutut selvittää. Hän sitten julisti, että pronaatiotuki on välttämätön. Nyt en edes enää muista mitä hän jaloistani selosti.

Lopulta lähdin urheilumyymälästä ne huikean kirkuvat huippujalkineet kainalossani ja olin tyytyväinen. Olin kuitenkin pitkänsitkeästä ostosreissustani niin voipunut, etten jaksanut enää samana iltana lähteä koekierrokselle joupiskan poluille.

Kolmen hölkyttelyreissun jälkeen olen edelleen tyytyväinen, eikä värikään enää niin haittaa. =)

Eilen illalla sain raivattua itselleni aikaa lähteä lenkille. Kiersin saman lenkin kuin viime viikollakin, muutamin lisä koukkauksin. Kilometrin verran asfalttia ja loput kuntopolulla. Matkaa kertyi 4.9km. Ensimmäisen kilometrin kävelin ja toivoin, että lihakseni lämpenisivät siinä ajassa, jotta kykenen hitaaseen hölkkääni. Taas oli jäänyt alkuvenyttelyt... Mikä siinä onkaan niin vaikeaa. Juoksu tuntui aluksi aika jäykältä, mutta sain ähkittyä pötköön 500 metriä, mäennyppylän alla vaihdoin takaisin kävelyyn. Nousun jälkeen sain kuitenkin juoksuvaihteen taas päälle.

Viime vuonna aloittaessani juoksuharrastuksen tauon jälkeen (niin kuin aina...), kävelin ja juoksin kahden minuutin sykleissä ja sillä tavoin sain kasvatettua juoksun osuutta lopulta niin että juoksin kolme kilometriä putkeen. Nyt ainoa sääntöni on, että homma täytyy tuntua hyvältä. Ehkä kun kunto kohenee niin sitten voin kaikenlaista minuuttitouhua ym harjoittaa. Toki nytkin laskin minuutteja vähän sinnepäin. Olin todella tyytyväinen, että loput kolme kilometriä viiletin juosten melkein tauotta. En nyt niin täysin rapakunnossa olekaan! =)

Tänä aamuna hyppäsin ensitöikseni vaa'an päälle. Painoa on ihan riittävästi, 67.2 kg. Huhtikuussa, kun aloitin dieettini, painoin 2,5 kg enemmän. Dieetin noudattaminen lässähti kun loma alkoi, harmillista. En luultavasti sitä ihan täysillä pysty noudattamaan, helpompi syödä samaa sapuskaa lasten kanssa kuin että tekisin aina itselleni eri värkeistä. Liikkuminen on kuitenkin ollut loman aikana ahkerampaa kuin koulun penkillä istuessa ja tehtävien edessä iltaisin istuessa. Laskin mielenkiinnosta, että miten minulle on kertynyt askeleita ennen lomaa ja loman aikana (puhelimessani askelmittari). Maalis-, huhti- ja toukokuun aikana 8000 askelta/enemmän oli kertynyt 12 päivänä, kesäkuussa jo 10 päivänä vaikkei kuukausi ole vielä lopussakaan. Toki tuo kännykkä ei ihan joka paikassa mukana ole, mutta suunnan se näyttää.